torstai 24. syyskuuta 2015

Valio on möhkälemäisenä yhtiönä ja ikonisena tuotemerkkinä jo aikapäiviä sitten ylittänyt sen asemointikynnyksen, jolloin se muuttui sympaattisesta agraarimuistomerkistä ja positiivisesta brändistä yleiseksi sylkykupiksi ja ylimieliseksi riistofirmaksi, jonka aikeita kuka tahansa saa vapaasti arvostella.

Näin toimii ihmismieli. Jos ei enää muuta keksi, niin se syyttää yksinpä laktoosi-intoleranssin olemassaolostakin Valiota.

Eikä tarvittu kuin tämän viikon kohu-uutinen:

"Valio veti maitoa kaupoista Helsingissä ilkivaltaepäilyn takia"

 jota yhtiö lähti vilpittömällä mielellä ja huolella epäonnekseen vielä avaamaan:

"Valio ilmoitti tiistai-iltana, että Helsingin Haagassa sijaitsevista vähittäiskaupoista tiistaina 22. syyskuuta ostettuja Valion täysmaitoja ei pidä juoda, koska maidoissa on mahdollisesti terveydelle haitallinen laatuvirhe, joka voi johtua ilkivallanteosta.
"Näyttää siltä, että ulkopuolinen henkilö on laittanut tämän tutkittavan purkin hyllyyn. Henkilökunta on sitten nostanut sen sivuun ja soittanut poliisille."
Nyt täysmaidot on vedetty pois myynnistä.
"Valio veti kyseiset tuotteet sivuun varotoimenpiteenä", tutkinnanjohtaja Laaksonen sanoo."

Valion viestintäjohtaja Kontunen antoi medialle lausunnon, jossa todettiin:

"Hänen mukaansa epäilty ilkivallanteko ei ole ilmeisesti tapahtunut Valion tuotantolaitoksessa, vaan myymälässä tai myymälöissä. Kontunen kertoo, että epäily sai alkunsa siitä, että "Valion tietoon on saatettu tällaisia asioita".
Ja jos joku kuitenkin saisi oireita, yrittää viestintäjohtaja vielä vedota kuluttajan järkeen:
"Jos alkaa tuntua siltä, että jonkinlaisia oireita tulee, niin totta kai silloin kannattaa kääntyä mahdollisimman nopeasti lääkärin puoleen ja olla meihin yhteydessä kuluttajapalvelun kautta", Kontunen neuvoo."

Tähän mennessä lukija on jo ymmärtänyt, että joku ulkopuolinen on tehnyt ilkivaltaa Valion maitopurkille. Kaikki siis selvää; vaan ei olekaan. Esimerkiksi Hesarin verkkouutisen perään oli avattu tilaa kommentoinnille. Heti ensimmäinen kommentoija onnistui kääntämään koko viestinnän päälaelleen, ja syyllistää koko sotkusta Valion!

 Näin nimimerkki 'Puoskari':

"Nyt on kyllä Valion tiedotus liian epäselvää. En osta enää Valion tuotteita, jos pitää salailla, vaikka kyse on terveydelle vaarallisesta epäillystä!"

Luetun ymmärtämisen testistä pisteitä kuin Suomelle Euroviisuista...

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Kansakouluaika oli juhlaa ja juhlat jatkuivat vielä peruskoulun ensimmäisillä vuosikymmenillä. Koulu oli kuningas, joka vei ja ympäröivä yhteiskunta vikisi. Koulu ei kysynyt askelmerkkejä, vaan puski omaa jääräpäistä kulku-uraansa trendeistä riippumatta.

Syytöshän siitä seurasi. Koulu ei seuraa aikaansa. Koulu on irrallaan ympäröivästä yhteiskunnasta. Koulu on jämähtänyt.

Kiltit kelpo opettajat ottivat opikseen, eivätkä enää pysyneet poteroissaan, eivätkä vain peesanneet, vaan halusivat kerta kaikkiaan etujoukkoihin; suunnannäyttäjiksi; majakoiksi eksyneille aluksille; otsalampuiksi eksyneille suunnistajille.

Nyt sitten mennään ja muututaan ainoana vakiona nimenomaan muutos.

Kouluinvestointien rahareiät eivät tukkeudu varmasti koskaan ja nyt investoinnin kärkenä on digitaalisuus. Erilaiset alustat ovat valinkauhassa vaihtuen taas uusiin vuosittain. Väline edellä mennään, koska kumminkin pitää mennä. Väistämätön on väistämätön.

Peliteollisuus näytti mallia, mihin digiloikka voi muun muassa johtaa, ja sekin on vain murto-osa näistä kaikista miljoonista mahdollisuuksista, mihin diginatiivi kykenee. Opiskelu siirtyy verkkoon ja henkilökohtaisiin kädenjatkeisiin. On osattava navigoida sujuvasti digiviidakossa, koska se ei ole vain tulevaisuutta. Se on nykypäivää.

Paitsi että?

OECD:n kansainvälisen tutkimuksen mukaan tietotekniikkaan panostaminen kouluissa ja koululuokissa ei paranna oppilaiden oppimista. Päinvastoin. Tietotekniikan hyödyntäminen näyttää heikentävän oppimistuloksia.

"Oppilaat, jotka käyttävät usein tabletteja ja tietokoneita, pärjäävät testeissä pääsääntöisesti huonommin kuin oppilaat, jotka käyttävät niitä maltillisemmin", sanoo OECD:n opetusjohtaja Andreas Schleicher.

Älkää piru vie antako innokkaiden opettajien viedä Suomea kohti tulevaa. Älkää antako mutu-amatöörien näyttää suuntaa.

perjantai 11. syyskuuta 2015

Peruskoulu on kuollut. Peruskoulua synnytettiin Suomeen vuosikymmeniä pihtisynnytyksellä ja useammankin kätilön toimesta, ennen kuin kohdusta vihdoin pullahti hieman kurttuinen mutta sinänsä elinkelpoinen vastasyntynyt peruskoulu 1970-luvulla. Silloin syntynyt koulu oli monenkin poliittisen ja koulupoliittisen intohimon summa, mutta se oli yhtenäiskoulu yhtäkaikki. Yhteiskunnallinen epätasa-arvo oli tältä osin nujerrettu.

Peruskoulun keskeisin teesi oli sama opetus kaikille oppilaille. ”Tasa-arvoinen Suomi” -periaate todettiin varsin yleisesti oikeaksi ja hyväksyttäväksi päämääräksi. Matkan varrella peruskouluun on sittemmin tehty kaikenlaista korjausliikettä ja hienosäätöä esimerkiksi yläasteen tasokurssien suhteen, mutta ennen kaikkea alati muuttuvan opetussuunnitelman muodon, laajuuden, sisällön ja näkökulmankin suhteen.  Opetussuunnitelmatyön syklit ovat lyhentyneet. Koko ajan on kuitenkin vakuutettu tämän alkuperäisen ihanteen, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden, näin toteutuvan uudistuvassakin peruskoulussa.

Koulushoppailu nousi otsikoihin muutama vuosi sitten. Ajatuksenjuoksu oli se, että valveutuneet huoltajat nuuhkivat innokkaan tryffeliporsaan lailla alueen kouluja, ja sitten valitsevat itselleen niistä mieluisimman, ja että tämä prosessi johtaa oppilasaineksen vähittäiseen painottumiseen erilaisen arvostuksen omaavissa kouluissa. Suomeksi sanoen siis siihen, että syntyy eliittikouluja ja toisaalta syntyy rupukouluja.

Melko vaikea on nähdä, että kehitys Suomessa johtaisi suoranaisiin slummikouluihin, mutta isommassa mittakaavassa tämä on tietenkin looginen lopputulos. Maailmalta löytyy esimerkkejä.

Slummikoulu ei toisaalta ole itseisarvoisesti paha asia tai ei voitane ainakaan väittää, että siellä tehdään pelkästään huonoa opetustyötä. Aivan varmasti haastavilta kouluilta löytyy aidosti haasteen vastaanottavia opettajia, jotka ovat työhönsä motivoituneita. Olematta erityinen ikärasisti, on kuitenkin samalla todettava, että ajatus haastavan koulun kirkassilmäisestä ja innoittuneesta opettajasta, joka havaitsee eläkeikänsä karkaavan 65:sta vuodesta 67:een, on huteralla pohjalla.

Koulushoppailussa fokus kuitenkin kiinnitettiin täysin väärään tahoon: huoltajiin. Todelliset koulushoppailijat ja todellinen peruskoulun syöpä ovat sen opettajat. Vuosikausia heitä on kehotettu astumaan mukavuusalueensa ulkopuolelle ja tarkastelemaan työnsä ydintä innovatiivisesti, ja mitä on tapahtunut? Opettajat ovat vastanneet huutoon ja ryhtyneet koulutuunaajiksi.

Opettajat ovat pariutuneet, tiimiytyneet, kouluttautuneet ja aivomyrskynneet ja tuoneet sitten nämä moneen suuntaan rehottavat rönsynsä oman koulun omiin luokkahuoneisiin ja vähän niiden ulkopuolellekin. He ovat ryhtyneet toteuttamaan uudenlaisia pedagogioita ja oppimisstrategioita. Omaksi ilokseen ja oppilaiden parhaaksi, totta kai.

Tulokset ovat olleet moninaiset, ja yksi niistä on se vanha totuus, että paraskaan metodi ei koskaan toimi kaikilla. Ei opettajilla eikä opetusryhmillä. Ja toisaalta: moni toimii ainakin jollakin tasolla. Kouluissa on syntynyt upeata synenergiaa ja on syntynyt täysin torsoja tuotoksia. Yhtäkkiä kaikki opettajat ovatkin pätevöityneet kenttätyössään originelleiksi uuden pedagogiikan asiantuntijoiksi. Mitä ikinä se sitten lieneekin ja milläkin kolkalla. Kukin opettaja voi julistaa oppinsa autuutta kokemuksen tuoman syyntakeettomuuden kirkkain silmin ryhtyessään omien rottakokeidensa pohjalta huippuluokan visionääreiksi, jotka keksivät yhä uusia pyöriä.

Nyt on taas yhden uuden opetussuunnitelman aika. Poliittiset puolueet ovat tehneet poliittiset lehmänkauppansa omista poliittisesti suodatetuista motiiveistaan lähtien ja jakaneet tuntikehyksen sitten eri oppiaineiden laareihin. Sen jälkeen kuntatasolla virkamiehet ja pahnan pohjimmaisina ruohonjuuritason opettajat pähkäilivät kuukausitolkulla säälittävistä kuntakohtaisista välysrajarippusistaan. Tunnista tai parista, mutta onhan opettajia taas nimellisesti osallistutettu. Opettajat ovat saaneet vaikuttaa omaan työkaluunsa ja tuntevat näin itsensä tärkeiksi.

Tähän ryppyotsaiseen ja kaikkia epätyydyttävään ops-työhön käytetään loppusuoralla pari vuotta, mutta tulos on yhtä kaikki sama: yhtenäinen peruskoulu on kuollut. Ei tätä uutta opetussuunnitelmaa toteuteta yhtä jalkaa kuin marginaalisesti. Ei tämä ops takaa tasa-arvoista opetusta (oppimisesta puhumattakaan!) Suomen eri kulmilla, kun se ei takaa sitä edes yhden kunnan sisällä. (Käytän tässä selvyyden vuoksi näitä vanhakantaisia ”opetus” ja ”oppiminen” –termejä.)

Peruskoulu on aina ollut se täydellisesti vapain koulumuoto Suomessa. Se on aina antanut opettajalle mahdollisuuden toteuttaa päivätyötään omalla tavallaan. Nyt vain tilanne ei ole enää kenenkään kontrolloitavissa ja hallittavissa, kun opettajat toteuttavat 2000-luvun uutta opettajuuttaan tuhansilla eri tavoilla päätyen erilaisiin painotuksiin, arvostuksiin ja lopulta sisältöihinkin. Sikäli peruskoulu siis –aivan oikein- reagoi ja seuraa ajan henkeä.

Sinisilmäinen rahojenhaaskaus ja näennäistyö pitäisi nyt viimein lopettaa, ja tehdä jokin päätös. Pitää joko antaa valtakunnallinen mahtikäsky ja suitsia armotta vesurilla rönsyt poikki. Tai sitten pitää viedä uusi ops 2016 saman tien tarpeettomana saunan taakse ammuttavaksi ja lähteä ajattelemaan kokonaan uudella tavalla myös opetussuunnitelmasta ilman oppiaineiden määrämittoja. Ilman selkeää kannanottoa tämä ei ole kovin uskottavaa eikä etenkään – yhtenäistä. Tasa-arvosta nyt tietysti puhumattakaan.

Molemmat ratkaisut ovat täysin käyttökelpoisia ja mahdollisia. Niiden kanssa voi elää. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.