Hjallis Harkimo: Kaikkia lapsiani on kiusattu koulussa

Kansanedustaja, liikemies Hjallis Harkimo kirjoittaa Iltalehden kolumnissaan koulukiusaamisesta, josta ovat kärsineet sekä hän itse että hänen lapsensa.

Harkimo kertoo olleensa koko elämänsä tekemisissä koulukiusaamisen kanssa.
- Heti kolmannella luokalla minut rökitettiin oikein kunnolla. Sitä kiusaamista jatkui sitten ylimmillä luokilla, hän kirjoittaa.
- Toivoin jo sen kaiken olevan historiaa, mutta toisin on käynyt. Kaikkia lapsiani on kiusattu koulussa.
Vanhin poika on teljetty monta kertaa siivouskomeroon, keskimmäistä kiusattiin monta vuotta ja nyt myös nuorin on joutunut kiusaamisen uhriksi.
- Ehkä syynä on heidän sukunimensä, en tiedä, Harkimo pohtii.
Harkimo kirjoittaa oppineensa tunnistamaan oireet, jotka kielivät pahentuneesta kiusaamisesta.
- Kurkku on kipeä illalla, "mulla on varmaan kuumetta, huomenna en voi mennä kouluun". Yhtäkkiä poika ei voikaan käyttää tiettyä koulureppua, tai on vain yhdet housut, joita hän voi pitää. Päälle tulevat painajaisunet.
- En saa itsekään enää nukuttua, mulla on niin paha olla poikien puolesta.

"Kiusattu jää taas yksin"

Harkimon mukaan opettajat ja muut vanhemmat ovat vierittäneet syytä hänen lapsensa niskoille.
- Harvassa ovat ne vanhemmat, jotka suostuisivat ajattelemaan lastaan pahantekijänä. Vastareaktio voi olla niin kova, että opettajakin lähtee siihen mukaan. Kiusattu jää taas yksin.
Harkimo toivoisikin, että opettajat puuttuisivat kiusaamiseen jämerämmin. Lisäksi hän kaipaa mahdollisuutta antaa kiusaajille sanktioita, joilla olisi pelotevaikutusta.
- Sietämättömintä tässä kaikessa on oma voimattomuus. Tiedän kokemuksesta millaisia kärsimyksiä kiusaaminen lapselle tuottaa, ja nyt joudun seuraamaan saman tapahtuvan pojilleni.

Iltalehti 23.10.2015

Linkki alkuperäiseen Harkimon kolumniin  http://blogit.iltalehti.fi/hjallis-harkimo/2015/10/23/kun-koulu-on-painajaista/

Hyvä Harry Harkimo!

Luin Iltalehden verkkoversiosta Teitä ja perhettänne koskevasta koulukiusaamisesta. Olipa hirveää ja surullista luettavaa! Sympatiani ovat Teidän puolellanne tämän jutun perusteella. (Toki aivan perussyistä johtuen aina pitäisi kuulla kaikkia osapuolia!)

Olen viiden lapsen isä sekä ammatiltani peruskoulun luokanopettaja. Takana on uraa koulussa lähes neljäkymmentä vuotta. Sen perusteella haluan sanoa, että Teillä on täysi oikeus saada äänenne kuuluville ja asiaan selvitystä.

Kiusaamistapaukset eivät ole aina aivan yksiselitteisiä asioita, vaikka ne päällepäin sellaisilta näyttävätkin eri horisonttikulmista. Ja joka kerta ne ovat erilaisuudessaan ainutlaatuisia. Niitä ei voi ratkoa yhdellä patenttitoimintamallilla.

Oppilasuhteet ovat usein monimutkaisia vyyhtejä, joissa jokin pienikin elementti ja sen muutokset voivat laittaa aivan käsittämättömiä tapahtumaketjuja liikkeelle. Nykyajan vempeleet ovat tietenkin vielä lisänneet mahdollisuuksia eriasteiseen kiusaamiseen sekä reaalimaailmassa että verkossa. Aivan syyttömiä näihin toimintamalleihin emme ole me aikuisetkaan.

Vanhemmalla on taipumus puolustaa omaa lastaan (aivan oikein!), mutta kunpa se tapahtuisikin faktojen pohjalta ilman tunnekuohuja ja vääränlaista paapomista, jolla ei kasvateta lapsen käsitystä oikeasta ja väärästä, sopivasta ja sopimattomasta.

Kuten sanottu, tuntematta tätä Teidän asiaanne lainkaan oikeasti, niin kiusattua ei saa jättää yksin ja kiusaamista ei saa jättää hoitamatta. Kyllä siihen on puututtava. Rehtori ei ole tehtäviensä tasalla, jos mitään ei tapahdu.

Kiusaamista emme tietenkään saa ikinä pois, ennen kuin ihmiskunta sammuu. Aina tulee eriasteisia konflikteja ja aina on henkilöitä, jotka hakevat jotakin toisten pompottamisella. Lastenmaailmassa on kuitenkin aikuisten paikka opettaa ja ottaa kantaa haparoivien lasten etsiessä omaa väyläänsä.

Taisteluterveisin