perjantai 19. helmikuuta 2016

Sekä paradoksi että harhaluulo on siinä, että ihmiset kuvittelevat tietävänsä nykyään enemmän kuin ennen. Tämä illuusio syntyy tietysti siitä, että heillä on taskussaan passi, jolla pääsee tiedon kiitoradalle. Kuka tahansa tunarikin osaa googlettaa ja katsoa wikipediasta, ja tätä kautta hänelle syntyy tämä harhaluulo tiedosta. Harhaluulo tiedon tietämisestä.

Tiedosta tekee oikeasti merkittävän vasta sen taustat ja kytkökset elämäksi kutsuttuun isompaan kuvaan. Nyt me näemme vain ilmiön, emme sitä mistä se syntyi, miksi se toimii ja mihin se johtaa.

Olemme lähestyneet vuosikymmenen verran sitaattisivistystä, joka antaa juuri tuon valheellisen tunteen tietämisestä. Jokaiselle on tottakai tärkeä päteä omassa sosiaalisessa kuplassaan on sitten aamuradiopersoona tai kaupankassa. Verkostot ympärillämme sekä tuottavat että vaativat instant-tietoa, jota jakaa linkkeinä, postauksina ja klippeinä.

Kyse on hyvin pitkälle narsistisesta mielihyvästä, jota tämä oleellisen tiedon silmässä oleminen tuottaa. Voimme päteä ja saada tyydytystä.

Kaikki tämä tällainen hellii ja hoivaa itsetuntoamme, mutta olemme päätyneet pisteeseen, jossa hyvä itsetunto ei ole analogia terveelle itsetunnolle.

Kun määrittelemme Andy Warholin hänen silmälasiensa suuruuden mukaan, mitätöimme kokonaisen elämän ja teemme itsemme naurunalaiseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti